Suomen sydämellisin vauvaperheiden asiantuntija

AIkuisen kireä kielijänne - kokemukset toimenpiteestä ja toipumisesta

”Onko teillä vanhemmilla kireä kielijänne, kun teidän molemmilla lapsilla on ollut? Sehän on usein perinnöllistä.” Näin lääkäri tiedusteli meiltä, kun olimme vastaanotolla kuopuksen kireän kielijänteen takia. Silloin totesin, että ei kyllä ole kummallakaan sellaista ollut. Automatkalla kotiin kuitenkin mietin, että hetkinen.. Voisiko sittenkin olla? Olin kuitenkin vuosikausia kärsinyt erilaisista vaivoista, hoidattanut niitä monella eri ammattilaisella ja silti mistään ei tuntunut löytyvän ratkaisua ongelmiin.” 

Jonkin aikaa asiaa pähkäiltyäni päädyin varaamaan myös itselleni ajan KNK-lääkärille ja kas, suustahan löytyi kuin löytyikin kiristävä kielijänne. Lääkärin kanssa keskusteltuani moni asia tuntui loksahtelevan kohdalleen jo jopa lapsuusajasta lähtien esiintyneisiin oireisiin tai vaivoihin liittyen. Oli vaikea uskoa, miten moneen asiaan kehossa voi yksi tuollainen liian lyhyt jänteenkappale vaikuttaa. Lapsena minulle on tehty varmasti kaikki mahdolliset hampaiden oikomishoidot, joita silloin oli mahdollista tehdä. Purenta oli virheellinen ja alaleukani niin kapea, etteivät alahampaat mahtuneet kunnolla kasvamaan sinne. Nyt sain kuulla, että kielijänne on kiristänyt koko alaleukaa niin, että se on kasvanut hieman normaalia kapeammaksi ja se on voinut vaikuttaa oikomishoitojen tarpeeseen.

Lisäksi minulla oli koko ikäni ollut useita erilaisia oireita, jotka olivat sinänsä pieniä ja vaarattomia, mutta jotka kuitenkin häiritsivät minua arjessa. Olen käynyt monen eri ammattilaisen luona ratkomassa näitä pulmia, mm. fysioterapiassa, osteopatiassa, naprapaatilla, personal trainerilla ja erilaisissa hierontahoidoissa. Näitä oireita olivat mm:

 

  • Usein toistuvat lievät päänsäryt.
  •  Jatkuva paineentunne kaulalla ja kireät, joskus kosketusarat kaulan lihakset.
  •  Niskakivut enkä voinut kääntää päätä kunnolla oikealle täydellä liikeradalla.
  • Nesteiden juominen oli usein vaikeaa. Tuntui, ettei nieleminen vain onnistu niin kuin kuuluisi, vaan se oli usein sellaista vaivalloista kulauttelua.
  • Narskuttelin öisin hampaita ja päivälläkin purin hampaita yhteen. Tästä seurasi sitten purentalihasten kipuja.
  • Lievä R- ja S-äänteiden vaikeus. Puhuminen tuntui myös työläältä, etenkin pitkän työpäivän jälkeen ja silloin etenkin R- ja S-äänteet alkoivat helposti olla epäselviä. Englannin ääntäminen oli myös aina ollut vaikeaa.
  • Huono ryhti: voimakas notkoselkä sekä pää taipuneena eteenpäin. Tämän takia taas esiintyi usein lihaskipuja ja kolotuksia hartiaseudulla sekä selässä.
Ennen leikkausta, kuvassa myös kielen takaosa jää alas.
Viisi kuukautta leikkauksen jälkeen, myös kielen takaosa nousee ylös.

Lääkärin suosituksesta päädyimme sitten varaamaan toimenpideajan kielijänteen vapauttamista varten. Toimenpide alkoi jännittää oikeastaan vasta silloin, kun odotin odotushuoneessa vuoroani sinne päästäkseni. Tiesin, että toimenpide on pieni ja nopeasti ohi, mutta leikattava alue tuntui niin aralta paikalta. Onneksi henkilökunta oli mukavaa ja empaattista sekä tottuneita ottamaan vastaan jännittäviä lapsia, eli he osasivat lohduttaa hienosti myös minua 😀

Toimenpide tehtiin paikallispuudutuksessa, eli ainoa ikävältä tuntunut asia olivat puudutuspiikit ja sekin oli äkkiä ohi. Itse leikkauksen ajaksi kasvoni peitettiin leikkausliinalla eli en nähnyt mitä tapahtui, mutta kaikesta kerrottiin minulle koko ajan ääneen. Kielijänteen leikkaus oli ohi parissa minuutissa eikä se tuntunut miltään. Tai itse asiassa hetken ehdin pelätä saaneeni jonkinlaisen hermovaurion ja menettäneeni tunnon, koska jänteen vapautuessa tunsin ”humahduksen” suusta hartioihin saakka. Hetken päästä kuitenkin tajusin, että tunto on kyllä tallella, mutta aiemmin kiristäneet lihakset alueella olivat vain nyt päässeet rentoutumaan. Leikkaushaavaan laitettiin vielä kymmenen tikkiä ja sain kuulla kielen alle tulleen 2 cm lisää pituutta!

Ennen leikkausta.
Viisi kuukautta leikkauksen jälkeen.

Olin todella yllättynyt siitä, miten selviä muutoksia koko kehossa tunsin heti toimenpiteen jälkeen. Merkittävin muutos tapahtui juomisen, syömisen ja puhumisen sujumiseen. En ollut edes tajunnut, että se kaikki oli ollut niin työlästä – kunnes ei enää ollut! Muistaakseni hihkaisin jo heti toimenpidehuoneeessa leikkauksen jälkeen vettä hörppiessä, että ”Hei mä pystyn juomaan!”. Jonkin aikaa kotona lempipuuhaamme oli, kun mies keksi vaikeita sanoja lausuttavaksi ja sitten sain iloita siitä, miten helppoa niiden sanominen yhtäkkiä oli. 😀 Päänsäryt, kaulan kiristävä paineentunne, niskakivut ja nielemisvaikeus jäivät toimenpidehuoneeseen. Niitä ei vain yksinkertaisesti enää sen jälkeen ole esiintynyt, vaikka olen ollut myös hävettävän laiska huoltamaan kehoani tai harrastamaan minkäänlaista liikuntaa sen jälkeen. Heti ensimmäisenä iltana sain käännettyä pään ongelmitta oikealle, notkoselkä pieneni ja niska-hartiaseudun ryhti parani. En ole enää narskutellut yöllä hampaita enkä päivisin purrut hampaita yhteen, kun suu pääsi optimaaliseen lepoasentoon: kieli pääsi nousemaan vasten kitalakea, hampaat olivat hieman irti toisistaan ja huulet kiinni yhdessä. Aikaisemmin kieli lepäsi suun pohjassa ja varmaan kompensoin asentovajautta puremalla hampaita yhteen.

Kuvissa ryhdin muutos ei ole mikään tajunnan räjäyttävä, mutta itse huomaan eron esimerkiksi olkapään ja lapaluiden asennossa. Mielestäni kaulaan näyttää myös tulleen pituutta ja leuka on vapautunut hieman eteenpäin. Tästä johtuu varmaan se humahduksen eli rentoutumisen tunne toimenpiteen aikana. 😀

Ennen leikkausta.
Heti leikkauksen jälkeen.

Leikkauksesta toipuminen oli nopeaa. Käytin särkylääkkeitä noin viikon ajan, mutta sen tarve loppui, kun tikit sulivat pois ja niiden aiheuttama kiristys sekä aristus leikkausalueella poistui. Pari ensimmäistä päivää puhuminen ja syöminen oli vähän tylsää puuhaa, mutta kaiken kaikkiaan prosessi oli mielestäni helppo ja sen aikaansaamat positiiviset muutokset ehdottomasti hetken epämukavuuden arvoisia. Kuvissa yksi merkittävä muutos näkyy mielestäni leuan asennossa, katsopa itse alta mitä mieltä olet. Mielestäni ensimmäisessä kuvassa leuka näyttää kiristävän taaksepäin ja kaulakin rypyttyy sen alta. Jälkimmäisessä kuvassa leuka on tullut hieman eteen ja koko leukalinja näyttää erilaiselta. Kaulan kiristävät rypyt ovat myös pienentyneet. Olo on myös hyvin vapaa ja suussa tuntuu olevan paljon tilaa!

Ennen leikkausta.
Viisi kuukautta leikkauksen jälkeen.

Leikkauksella kielelle ja suulle saatiin optimaaliset olosuhteet toimia kuten kuuluu, mutta se ei yksinään ole ollut avain onneen. Kieli ja suu ovat kuitenkin minun tapauksessani toimineet väärin yli 30 vuoden ajan eli jälkihoito on tarpeen vielä jonkin aikaa toimenpiteen jälkeen. Kielijumppaa ja arven hierontaa olen tehnyt lääkärin ohjeen mukaan, mutta edelleen nyt noin 5 kk toimenpiteen jälkeen huomaan arven kiristyvän hieman, jos unohdan harjoitteiden tekemisen pariksi päiväksi. Olen käynyt myös kehohoidossa, jossa kehon muita jumeja on hoidettu pois. En tämän jälkeen yhtään ihmettele, miksi monilla vauvoillakin jänteen leikkaamisen jälkeen vaaditaan vielä kuntouttavia harjoitteita sekä kehohoitoa syömisen onnistumiseksi. Keho on kokonaisuus, jossa näköjään pienen pieni jänteenpätkä voi vaikuttaa moneen asiaan eikä suun käyttäminen oikein ole helppoa, jos sen käyttämiseen on jo opittu virheellinen tapa. Toki vauvojen kohdalla toimenpide ja siitä toipuminen on monin verroin helpompaa kuin aikuisen kohdalla. Olisipa näistä asioista tiedetty enemmän jo silloin reilu 30 vuotta sitten!

Jos epäilet itselläsi kireää kielijännettä, suosittelen varaamaan ajan asiaan erikoistuneen lääkärin vastaanotolle arvioon. Kielijänteen pituutta voi itsekin helposti arvioida fysioterapeutti Hanna Vitikan tekemän mittarin ja mittausohjeiden avulla, käy tutustumassa siihen täällä. Hannan sivuilla on muutenkin paljon infoa ja tutkimustietoa kielijänteeseen liittyen, suosittelen perehtymään siellä aiheeseen lisää jos se kiinnostaa.